miten edistää eurooppalaista ratkaisua Bulgarian ja Pohjois-Makedonian kiistaan

16.marraskuuta Pohjois-Makedonian pääministeri Zoran Zaev sai Saksan ulkoministeriltä Heiko maasilta Friedrich Ebert Stiftung-ihmisoikeuspalkinnon. Zaev murtui kyyneliin sen jälkeen, kun johtajat Alexis Tsiprasista Ursula von der Leyeniin onnittelivat häntä menestyksestä. Juhla jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi: myöhemmin samana iltana Bulgarian hallitus ilmoitti kaikkien epäuskoksi, että se aikoo käyttää veto-oikeuttaan Pohjois-Makedonian aloittaessa neuvottelut EU: hun liittymisestä.

Sofia on vaatinut useita muutoksia Pohjois-Makedonian neuvottelukehyksiin. Se haluaa Skopjen tunnustavan Makedonian kielen bulgarialaiset juuret, julistavan, että ilmaisun “Pohjois-Makedonia” käyttö viittaa Pohjois-Makedonian tasavallan alueeseen, luopuvan kaikista vaatimuksista Bulgarian makedonialaisvähemmistöä kohtaan ja lopettavan Bulgarian vastaisen retoriikkansa.

veto oli Bulgarialle erityisen jyrkkä täyskäännös, koska maa oli Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajana vuonna 2018 pyrkinyt käynnistämään EU: n laajentumisen uudelleen.

Bulgarian vaatimukset olivat epämiellyttävä yllätys sekä siksi, että ne rikkoivat tabun, joka koski historiallisten kiistojen ottamista mukaan laajentumisneuvotteluihin, että siksi, että ne tulivat Bulgarian kahden vuoden kampanjan jälkeen, jolla pyrittiin nopeuttamaan EU: n yhdentymisprosessia Länsi-Balkanilla. Lisäksi Bulgarian kielelliset ja historialliset väitteet ovat kansainvälisen oikeuden mukaan lainvastaisia, koska ne merkitsevät puuttumista Pohjois-Makedonian sisäisiin asioihin ja kyseenalaistavat sen itsemääräämisoikeuden. Rajojen loukkaamattomuuden osalta Makedonian hallitus muutti perustuslakia 2. joulukuuta 2018 toteamalla, että “tasavalta kunnioittaa naapurimaiden suvereniteettia, alueellista koskemattomuutta ja poliittista itsenäisyyttä.”

veto oli Bulgarialle erityisen jyrkkä täyskäännös ottaen huomioon, että maa oli Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajana vuonna 2018 pyrkinyt käynnistämään EU: n laajentumisen uudelleen. Bulgarialaiset poliitikot tunsivat jossain määrin olonsa mukavaksi, kun EU: n hallitukset ja Äänestäjät epäilivät yhä enemmän unionin laajentumista. Osa neuvotteluprosessin jatkuvista vaikeuksista – mukaan lukien Ranskan veto – oikeus lokakuussa 2019 ja Alankomaiden nykyiset vastalauseet Albanian mahdollista liittymistä kohtaan-johtuvat tästä kielteisestä asenteesta länsimaisissa yhteiskunnissa.

EU: n neuvoston nykyisenä puheenjohtajana Saksan on asetettava päivämäärä EU: n, Albanian ja Pohjois-Makedonian väliselle ensimmäiselle hallitustenväliselle konferenssille ennen joulukuun loppua, jottei laajentumisprosessi riutuisi useiksi vuosiksi. Seuraavilta puheenjohtajavaltioilta Portugalilta ja Slovenialta puuttuu poliittista energiaa ja vaikutusvaltaa investoida laajentumiseen – ja (jopa Pariisiin asti) on epäselvää, mitä ranska tekee vuonna 2022, Ranskan vaalivuonna.

Euroopan unionin keskeinen menestys on ollut perinteisen sisäpolitiikan ja ulkopolitiikan keskinäisen riippuvuuden rajoittaminen. Laajentumisprosessissa on tietenkin ollut monia kahdenvälisiä kiistoja. Slovenia ehdollisti Kroatian liittymistä seuraan kalastus-ja aluekiistan ratkaisulla. Kypros on edelleen jakautunut maa. Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta kiistelivät edelleen Gibraltarin asemasta, vaikka molemmat olivat EU: n jäseniä. Nämä kysymykset eivät kuitenkaan koskaan estäneet laajentumisprosessia.

kuten historia on osoittanut, pienten kriisien jatkuminen Balkanilla ei ole koskaan edistänyt hyvää ulkopolitiikkaa EU: n naapurialueilla.

silti näyttää siltä, että vuonna 2020 voittoputki on ohi ja jokainen Euroopan maa, pieni tai iso, käyttää vapaasti ulkopolitiikan välineitä lyhyen aikavälin poliittisiin etuihin kotimaassa. Suuremmassa mittakaavassa häämöttävät Puola Ja Unkari, jotka ovat parhaillaan estämässä EU: n budjetin ja sen covid-19-elvytysrahaston. Bulgaria on tarttunut Kreikan perintöön, sillä se esti veto-oikeudellaan silloisen Makedonian jäsenyysneuvottelut 28 vuoden ajan maan nimeä koskevassa kysymyksessä.

sekä Bulgaria että Pohjois – Makedonia kantavat jonkin verran vastuuta sylkemisestään-ne eivät koskaan toteuttaneet vuonna 2017 allekirjoittamaansa ystävyyssopimusta sen jälkeen, kun ne perustivat historiallisen komission, josta on tullut syntipukki heidän suhteensa kariutumisessa. Kaikki muut sopimuksen vaiheet ovat olemassa vain paperilla: Sofian ja Skopjen välillä kulkeva tie näyttää edelleen jäänne 1800-luvulta, ja nämä ovat Euroopan ainoat pääkaupungit, joilla ei ole rautatieyhteyttä niiden välillä.

Bulgarian veto heijastaa EU: n jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden välisen vallan epäsuhtaa. Ironista on, että tässä tapauksessa epätasapaino on osaltaan lisännyt kansojen välistä vihaa, jonka lopettamiseksi Euroopan yhdentyminen oli suunniteltu. Ei ole vaikea kuvitella, miten Unkari voisi käyttää tätä lähestymistapaa ajaakseen Vojvodinan serbialuetta koskevia vaatimuksiaan, tai Kroatia voisi tehdä niin Bosnian ja Serbian historiaa koskevien näkemystensä osalta. Euroopan menneisyydestä ja nykypäivästä on monia hyviä esimerkkejä siitä, miksi historialliset kiistat ovat kahdenvälisiä kysymyksiä eivätkä kuulu EU: n liittymiskriteereihin.

on selvää, ettei sisäpoliittisia haasteita pidä aliarvioida. Bulgarian ja Pohjois-Makedonian hallitukset ovat yhtä heikoissa asemissa. Bulgarian hallitus saattaa haluta osallistua symboliseen politiikkaan peittääkseen harha-askeleensa kiihtyvän koronaviruskriisin hoidossa. On kuitenkin vaikea selittää Bulgarian viimeaikaista poliittista kriisiä liittymiskysymyksessä. Tuoreen mielipidemittauksen mukaan yli 80 prosenttia bulgarialaisista ei tukisi Pohjois-Makedonian EU-jäsenyyttä, jos maa ei täytä Sofian esittämiä historiallisen kiistan ehtoja. Vuonna 2019 vain 15 prosenttia bulgarialaisista suhtautui kielteisesti Pohjois-Makedonian lähihistorian tunnustamiseen. Koska kansalaisten asenteet ovat epävakaat, Borisov voisi työskennellä vuoden 2021 budjetin läpiviemiseksi, ennen kuin hän johtaisi Bulgarian keväällä vaaleihin ja lopettaisi veto-oikeuden. Olipa seuraavien vaalien tulos mikä tahansa, hänellä on vielä aikaa osoittaa Euroopan yhtenäisyyden henkeä, jota hänen kollegansa Euroopan kansanpuolueessa arvostaisivat.

Zaev on puolestaan yrittänyt purkaa maassaan kasvavaa bulgarialaisvastaisuutta, vaikka sen tekeminen on ollut poliittisesti kallista. EU: n olisi tuettava häntä tässä, koska hänen epäonnistumisensa vahingoittaisi Eurooppa-myönteisten poliitikkojen tulevaisuudennäkymiä Pohjois-Makedoniassa ja koko alueella. Se olisi myös voimakas viesti muiden ehdokasvaltioiden johtajille siitä, että rakentava käyttäytyminen ja kompromissit eivät ole tie EU: n jäsenyyteen.

kuten historia on osoittanut, pienten kriisien lietsominen Balkanilla ei ole koskaan edistänyt hyvää ulkopolitiikkaa EU: n naapurimaissa.

Pohjois-Makedonia ja Bulgaria voivat vielä nuorentaa voimassa olevaa kahdenvälistä sopimustaan, jolloin maiden liittymisneuvottelut voitaisiin aloittaa ennen vuoden loppua. Osapuolten on kuitenkin sovittava selkeistä tavoitteista ja toimeksiannoista, ja ne tarvitsevat tukea ja rohkaisua puheenjohtajavaltio Saksalta ja eurooppalaisilta diplomaateilta. Vaikka Pohjois-Makedonia ja Bulgaria onnistuisivatkin pääsemään umpikujasta, niillä on vielä paljon työtä tehtävänä rakentaessaan kahdenvälisiä suhteita, jotka kestävät sisäpolitiikan arvaamattomia muutoksia.

Goran Buldioski on Open Society Foundationsin Berliinin toimiston ja Open Society Initiative for Europe-järjestön johtaja. Hän on myös ECFR: n neuvoston jäsen.

Write a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.